Pvm: 10.10.1998

Osasto: Keramiikka - ja lasisuunnittelun osasto

Koulutusohjelma: Keramiikkataide

Tekijä: Leppänen Helena

Työn nimi: Keraamikko ristiaallokossa. Keraamikon arvot ja identiteetti taideteollisessa opetuksessa 1964-1994

 

Tutkimuksessa Keraamikko ristiaallokossa tarkastelen keraamikon ammatin historiallista arvotaustaa ja yksittäisen keraamikon kokemuksista syntyvää subjektiivista merkitysmaailmaa. Työn keskeinen kysymys on: mitä on olla keraamikkoja missä se opitaan.

Olen lähtenyt liikkeelle omasta kokemuksestani, niistä kysymyksistä, joita keramiikkataiteen opiskelu 1980 luvun puolivälissä minussa herätti. Etnografisen metodin mukaisesti olen edennyt yksityisestä yleiseen, liikkuen hermeneuttisessa kehässä tarkastelutasoja vaihdellen. Tutkimusaineistona ovat kokemuksellinen osallistuminen ja havainnointi. teemahaastattelut sekä historian tutkimisen avulla kerätty lähdemateriaali, jota olen käsitellyt diskurssi - ja myyttianalyysin keinoin.

Keraamikon arvotaustan jäsentämiseksi olen etsinyt niitä luokitteluja ja kulttuurisia viitteistöjä, keramiikkataiteen diskurssissa nousevat esille. Myyttisen kehityskertomuksen kautta kuvaan keraamikon inhimillistä tarvetta löytää omaan aikaansa ja ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen nähden tasapainoinen toiminnan tila. Modernin diskurssissa vaaditaan keraamikon määrittelyä taiteen, käsityön ja teollisuuden intentioiden suhteen.

Tässä tutkimuksessa lähemmän tarkastelun kohteena ovat Taideteollisessa oppilaitoksessa korkeakoulussa vuosien 1964 - 1994 välillä oppinsa saaneiden keraamikkojen kokemukset ja opetusyhteisön arvomaailma. Teemahaastattelut tuovat esiin keraamikon puhetta ja arvojen käsitteellistämisen tapaa, joka usein sisältää myyttisiä merkityksenantoja.

Taideteollisen korkeakoulun keramiikkataiteen opetus pohjautui 1980 - luvulle asti studiokeraamikon ideologiaan. Ideologiaan liittyvät uskomukset taiteen olemuksesta kyseenalaistuivat postmodernismin myötä. Tämä kehitys aiheutti epäselvyyksiä keramiikkataiteen argumentoinnissa.

Keramiikkataiteen diskurssissa ja keraamikon puheessa ilmaistaan käsityksiä keramiikkataiteesta ja keraamikon tehtävästä. Myyttisten ja kerronnallisten ainesten pohjalta olen konstruoinut keramiikan tekemiseen eri tavalla orientoituvia keraamikkotyyppejä. Keraamikkotyypit luovat erään identiteetin tarkastelumallin, työvälineen, jonka avulla voidaan analysoida ja jäsentää keraamikon merkityksenantoja ja merkitystä yleisemmälläkin tasolla.

Keraamikon ammatti- identiteetin rakentumisessa toimii alan ideologian, ammatillisen kentän ja välillä jatkuva ja osin tiedostamaton riippuvuussuhde. Se, mitä on olla keraamikko opitaan tässä vuorovaikutuksessa. Keraamikon suhdetta saveen ohjaa osaltaan toimintaympäristöstä heijastuvat arvostukset.

Keramiikan tekemisen perusta on keraamikon sisäinen itseymmärrys. Tutkimuksessani olen tuonut esiin keraamikkouteen liittyvää käsitteellistämisen ongelmaa ja sen merkitystä itseymmärryksen kehittymiselle.

 

Aineisto: kokemuksellinen osallistuminen ja havainnointi, haastattelut, historiallinen ja teoreettinen kirjallisuus

Asiasanat: keraamikko, ammatti-identiteetti, ammatti-ideologia, keramiikkataiteen kenttä