KEINONEN, Turkka

VANHUKSILLE SOVELTUVAN ÄLYKKÄÄN KODIN KÄYTTÄJÄLIITTYMÄ

Lisensiaattityö

Sosiaaliteknisen älykkään kodin tarkoitus on parantaa vanhusten mahdollisuuksia asua itsenäisesti omassa kodissaan entistä pidempään. Tämä tapahtuu muun palvelujärjestelmän kehittämisen ohella informaatiotekniikkaa hyväksi käyttäen. Uusi tekniikka lisää kuitenkin asumisen kognitiivisia rasituksia. Käyttäjäliittymän suunnittelun vähimmäistavoitteena onkin, että käyttöongelmat eivät mitätöi saavutettavaa toiminnallista edistymistä.

Tutkimuksessa kotijärjestelmän hallinta pidetään asukkaalla itsellään. Asumistehtävät määritellään rutiineina, jotka vastaavat yleisiä asumiseen liittyviä toimintakokonaisuuksia ja asunnon tilan muutoksia kuten nukkumaan meno tai kotiin saapuminen. Asukas käynnistää rutiinin ja järjestelmä huolehtii siitä, että olosuhteet asunnossa muuttuvat suotuisiksi valitulle toiminnalle asukkaan haluamalla tavalla.

Työssä tarkastellaan käyttäjäliittymän osien keskinäisiä suhteita ja toimintaa, ei sitä mitä toimintoja älykkääseen kotiin tulisi sisällyttää. Täsmennetyt tutkimuskohteet ovat vuorovaikutuksen pituus, näppäinten ja näppäininformaation sijoittelu, informaation kuvallisuus ja kuvainformaation konteksti, tarpeettomien säätöjen aiheuttama monimutkaisuus, aloitus- ja lopetuskomentojen käyttö sekä käyttöohjeen hyödyntäminen. Mittauskohteet operationalisoidaan kolmeluokkaisiksi muuttujiksi ja näiden eri arvot yhdistellään ortogonaalisen matriisin avulla useiksi käyttäjäliittymävaihtoehdoiksi. Vaihtoehdot ohjelmoidaan prototyypeiksi, joita vertaillaan kokeellisesti. Prototyyppien mitatun helppokäyttöisyyden perusteella lasketaan muuttujien vaikutus käytettävyyteen. Lisäksi tutkitaan eri vuorovaikutustyylien vaikutusta käytettävyyteen. Nämä ovat suora laite kerrallaan tapahtuva ohjaus, oletusarvoja hyödyntävä tietokonemainen asunnon tilan editointi ja keskustelumuotoinen ohjaava vuorovaikutus.

Mittaukset tehtiin älykkään kodin kohderyhmään kuuluville vanhuksille, realistisilla tehtäväskenaarioilla ja toimivilla oikeusjärjestelmän simulaatioilla. Kokeet järjestettiin Helsingin ja Vantaan vanhusten asuintaloissa ja Ullanlinnan palvelukeskuksessa. Käytettävyyttä arvioitiin oikein suoritettujen tehtävien lukumäärän, tarvittujen neuvojen määrän ja tyypin sekä käyttäjien subjektiivisten arvioiden perusteella. Simulaatiot esitettiin näyttöpäätteellä. Muuta palautetta ohjauksesta ei annettu.

Näppäinten sijoittelu ja toiminnallinen ryhmittely osoittautui tärkeäksi suunnitteluvaatimukseksi. Toimintojen runsaus ei ole ongelma, jos vanhus tietää tarkasti mitä tehdä. Muussa tapauksessa osa tarpeellisista toimista unohtuu. Käyttäjäliittymän kuvallisuudella ei suoritusmittausten perusteella ole vaikutusta järjestelmän käytettävyyteen. Henkilökohtaisiin mieltymyksiin se sensijaan vaikuttaa selvästi. Erillisiä käyttöohjeita ei lueta. Muukin erillinen edes hetken mielessä pidettävä informaatio on huonosti hyödynnettävissä. Tämä on keskeinen havainto, koska käyttäjät, jotka eivät kykene hyödyntämään toimintaa tukevaa tietoa kuten otsikoita, muita näppäimiä tai tilatietoa, joutuvat suhteuttamaan jokaisen toimenpiteensä suoraan lopulliseen tavoitteeseen. Ohjauksen tulee siis olla kaikilla toiminnan tasoilla tehtävään suuntautunutta ja suunnittelijan hyvin perillä asumisrutiineista ja kognitiivisista malleista, joihin ne perustuvat. Näiden tutkimusta tarvitaan.

Tietokonemainen vuorovaikutus erillisine aloitus- ja lopetuskomentoineen sekä oletusarvoineen tekee järjestelmän käytön aloitteleville ja iäkkäille käyttäjille lähes mahdottomaksi. Suoraa laitetason ohjausta tai keskustelumuotoisesti etenevää dialogia voidaan hyödyntää.