HÄNNINEN, Kristiina

ELÄMÄNPOLKU, ARKUNPEITE, ARVOKAS VAIHTOEHTO

Lopputyö

Lopputyöni käsittelee arkunpeitettä, siunaustilaisuudessa käytettävää arkun peittävää tekstiiliä. Lopputyö on kaksiosainen. Kirjallinen osa selvittää arkunpeitteen käytön perinnettä Pohjoismaissa. Toinen osa muodostuu Tampereelle, Kalevankankaan hautausmaan Isoon ja Pieneen kappeliin valmistetusta Elämänpolku arkunpeitteestä.

Arkun tai vainajan suojaaminen sekä hautakivien ja - paikkojen peittäminen tekstiilein kuuluu kristilliseen hautausperinteeseen. Viikinkikulttuurissa käytettiin vainajan peitteenä ryijyä. Keskiajalla oli käytössä vainajan ja arkun suojaava peite sekä hautakiven peittona juhlallinen hautausvaate. Myöhempinä vuosisatoina vainajan ja arkun peittävä tekstiili oli yleinen.

Peite suojasi arkkua sitä kuljetettaessa kotoa kirkolle. Vainajaa siunatessa ja arkkua haudalle vietäessä sen päällä oli joko kirkon tai vainajan perheen omistama arkunpeite. Peitteet oli huolella valmistettuja monin eri tekotavoin. Alueelliset erityispiirteet näkyivät käytetyissä väreissä, kuvioissa, materiaaleissa sekä tekotavoissa.

Arkkujen käytön tultua yleiseksi ja niiden koristelun sekä kukkalaitteiden käytön myötä arkunpeitteen käyttö väheni ja loppui 1900-luvulle tultaessa.

Peitteenkäyttö elpyi Ruotsissa 1980-luvulla. Myös Suomessa perinteen uudelleen käyttö on tullut ajankohtaiseksi 1990-luvulla. Arkkupeitteen käyttöä perustellaan tänään hautajaiskulujen säästöllä. Peite luo myös lämpimän, surua lieventävän tunnelman siunaustilaisuuteen.

Elämänpolku arkunpeite on kudottu taalainsidoksella kampavillalangasta. Väreinä ovat vaaleansiniharmaan ja valkoisen eri sävyt. Peitteen kuviointi muodostuu kankaan rakenteesta muodostuvista lankajuoksuista ja tiiviistä palttinaosista. Koristeellinen pintastruktuuri syntyy pienistä ruuduista, jotka rytmittävät tekstiilin pinnan.

AINEISTO: Kirjallinen osa 18 s., 1 kudottu arkunpeite
ASIASANAT: Arkunpeitto, kudottu taidetekstiili, kirkkotekstiili
SÄILYTYSPAIKKA: Tekstiilitaiteen laitos, TaiK:n kirjasto