Pvm: 1996
Osasto: Graafisen suunnittelun osasto
Koulutusohjelma: Graafisen suunnittelun koulutusohjelma
Tekijä: Rissanen Anja
Työn nimi: Numeromerkintöjen kehittymisestä
Työn laji: lopputyö

Lopputyöni kirjallisessa osassa kerron numeromerkintöjen ja lukujärjestelmien kehityksestsä eri puolilla maailmaa, alkaen varhaisimmista konkreettisista merkintätavoista (uurrokset luissa ja puunkappaleissa, lukujen mallikoelmina käytetyt kivet ja saviesineet, solmut naruissa, sormimerkinnät ja viittomat). Esittelen myös laskemisen varhaisia apuvälineitä (laskupöydät, abakus) ja niissä käytettyjä merkinätapoja.

Ensimmäiset kirjoitetut numeraatiot syntyiväit konkreettisten merkintöjen pohjalta. Nämä symbolien toistamiseen ja yhteenlaskemiseen perustuvat merkinnät lyhenivät kertolaskuperiaatteen käyttöönoton myötä, josta esimerkkeinä esittelen lyhyesti egyptiläisen hieroglyfikirjoituksen numeraation, sumerien 60-kantaisen nuolenpäänumeraation ja nykyisinkin toisinaan käytetyt roomalaiset numerot. Foinikialaisiin aakkosiin perustuvista järjestelmistä, joiden ongelmana oli erilaisten numeromerkkien suuri määrä, esittelen heprealaiset ja kreikkalaiset kirjainnumeraatiot.

Joistakin johdonmukaisesti sekä kerto- etts yhteenlaskuun perustuvista järjestelmistä (esimerkkina kiinalainen sekajärjestelmä) voitaisiin helposti johtaa vähällä merkkimäärällä toimiva, laskutoimituksiin helposti soveltuva paikkajiärjestelmä, jossa numeron arvo riippuu sen paikasta merkinnassä. Tällaisia järjestelmiä tunnetaan vain neljä: babylonialainen 60-kantainen paikkajärjestelmä, kiinalaisten desimaaliset sauvanumeraalit, mayojen kantalukuun 20 perustunut numeraatio ja intialaisten kehittamä kymmenkantajarjestelmä, johon nykyisin käytössä olevat arabialaiset numerot perustuvat. Eurooppaan ne tulivat Pohjois-Afrikan arabien kirjoitustyyleihin mukautettuina gobar-numeroina, ja niitä käytettiin aluksi rinnakkain laskupöytien ja roomalaisten numeroiden kanssa.

Paikkajärestelmiä on verrattu aakkosiin perustuvaan kirjoitukseen. Äänteisiin perustuvat kirjainmerkit mahdollistavat kirjoituksessa saman, minkä paikkaperiaate numeraatiossa: minkä tahansa asian ilmaisemisen vähällä määrällä merkkejä.

Eniten hankaluuksia paikkajirjestelmissä tuotti nollan keksiminen; olihan se merkki jonka piti symboloida "ei mitään". Vasta nollan avulla paikkaperiaatetta pystyttiin, käyttämään luotettavasti ilman konkreettisia apuvälineitä tai erillisiä piirrettyjä sarakkeita, jotka määrittivit numeroiden paikan ja samalla ilmaisivat myös puuttuvat lukualueet. Intialaiset käyttivät sekä nollaa että paikkaperiaatetta johdonmukaisesti, ja siksi hindu-arabialaiset numerot ovat nyt laajimmin tunnettu merkkijärjestelmä maailmassa.

Produktio-osassa, käsintehdyssä vuoden 1997 kalenterissa, tarkastelen lukujen havaitsemista ja kantaluvun valintaa sekä lukujärjestelmien kehittymistä; alkaen tilanteesta, jossa yksi merkki symboloi yhtä laskettavaa yksikköä, edeten tilanteeseen, joka edelsi arabialaisten numeroiden käyttöönottoa Euroopassa.

Lopputyöni ohjaajana on toiminut taiteen kandidaatti Riikka Tähtinen.

Aineisto: Kirjallinen osa, Produktio-osa
Asiasanat: Numero, numeraatio, luvut, lukujärjestelmät
Säilytyspaikka: TaiK:n kirjasto
Sivumäärä: 36