IISSALO, Risto

RIPA RUOSTUU ja TAKAISIN RYSSIIN

Lopputyö

Loppputyö käsittää otsikossa mainittujen kahden pitkän elokuvan äänen suunnittelun ja toteutuksen sekä kirjallisen osan, jossa käydään läpi työprosessit. Elokuvat ovat lähtökohdiltaan pienen budjetin esikoisohjauksia ja ne käydään läpi rinnakkain kronologisessa järjestyksessä. Tarkoituksena on verrata tuotantojen kulkua toisiinsa. Ennakkosuunnittelu, budjetointi, kuvaus ja osin äänisuunnittelukin olivat pääasiassa samankaltaisia, joten näiltä kohdin tyydyin lähinnä kirjaamaan kokemuksia. Näistä tärkeimpiä olivat äänimotiivien tarkkailu kuvauksissa, itse äänittämiseen kuulumattomien asioiden yllättävän suuri määrä sekä vaikeus kontrolloida ääniolosuhteita eli sulkea ympäristön häiritseviä ääniä tai muokata kuvauspaikan akustiikkaa siedettävämmäksi. Yksi selkeä johtopäätös oli, että resursseja ostetaan rahalla.

Äänisuunnitteluvaiheessa ei ollut sinänsä eroja. Tutkin ensin leikatun tai esileikatun version, listasin ideat kirjaan, kävin ohjaajan kanssa kohtaukset läpi ja ryhdyin töihin. Tärkeintä oli luoda oikea maailma ääniraitaan. Diegeettisyyden lisäksi äänet luovat tunnelmia ja on tärkeää, että varsinkin ei-diegeettisellä äänellä on merkitys siellä, missä se on. Äänen suhde ympäristöönsä, elokuvan eri rakenteisiin sekä dramaturgiaan kohtaustasolla ja kokonaisuutena olisi kiinnitettävä huomiota jo suunnitteluvaiheessa. Vaikeutena oli nimenomaan taito nähdä ja kuulla tulevaisuuteen eli miltä kaikki lopulta kuullostaa yhdessä ja vieläpä ikään kuin tuorein korvin.

Syy, että valitsin kaksi elokuvaa mukaan lopputyöhöni, on äänileikkauksen toteuttamistavassa. Takaisin Ryssiin toteutettiin digitaalisesti työasemalla kun Ripa Ruostuu äänileikattiin perinteisellä analogimenetelmällä kahden äänipään leikkauspöydässä. Digitaalimenetelmä antoi enemmän mahdollisuuksia: ääniä saattoi lyhentää, pidentää, kopioida, ottaa pois tai lisätä missä järjestyksessä halusi. Kaikki tämä on moninkertaisesti aikaavievää analogisysteemissä. Musiikin leikkaaminen oli myös mielekkäämpää kun pystyi kuuntelemaan rinnalla äänitehosteita. Digitaalisysteemissä kuulee kaikki äänet yhtäaikaa, mikä auttaa myös ohjaajaa. Analogisysteemissä kuulee vain kahta ääntä ennen miksaukseen menoa. Tämä saattaa vaikeuttaa rytmiikan luomista tehosteisiin. Käytössä olleeseen työasemaan liittyi myös sormiot, johon saattoi ohjelmoida ääniä. Tästä oli erityistä hyötyä tehosteiden luomisessa. Digitaalitekniikkaa ei kuitenkaan tarvita jokaisen elokuvan ääneen. Ripa Ruostuu ei olisi äänen puolesta juurikaan erilainen, jos se olisi leikattu työasemalla.

AINEISTO: 35 mm. kopiot ko. elokuvista, kirjallinen osuus 22 s.
ASIASANAT: analoginen, diegeettinen, digitaalinen, ei-diegeettinen, elokuvat, leikkaus äänimotiivi, äänisuunnittelu